Oregonin Floora ja Fauna

Viikonloppuna saimme mahtavia vieraita, kun Ruotsalais-Suomalainen pariskunta oli seuranamme parin päivän ajan heidän Pohjois-Ameriikan kiertueensa varrella. Päätimme porukalla pakata kaikki 6 ihmistä eväineen autoon ja suunnata Mt. Hoodille maisemia ihastelemaan. Oikein jo amerikkalaistuneina otimme mukaan suuren kylmälaukun, johon kaupasta ostimme ison valmispussin jäitä. Erittäin kätevä tapa pitää juomat kylmänä, vähemmän kätevä tapa pitää eväsleivät kuivina jäiden sulaessa.

Mt. Hoodille ajaessa teimme esimmäisen pysähdyksen noin 1km korkeudella sijaitsevaan Goverment Campiin. Kyseessä on oikein tyypillinen laskettelukeskus, josta löytyy ravintoloita, kauppoja, sekä tänne tyypillinen "Tourist info". Suosittelen jokaiselle täällä matkaajalle aina rohkeasti menemään sisään näihin infopisteisiin, joita löytyy lähes jokaisesta luonnonpuistosta ja nähtävyydestä. Yleensä näiden yhteyteen on rakennettu mielenkiintoisia museoita, joista saa lisää paikallistietämystä sekä uusia ideoita matkoihin. Tällä kertaa opiskelimme Mt. Hoodin aktiivisuudesta kertovaa historiaa, laskettelun historiaa, paikallista luontoa, sekä metsän hakkuita. Lisäksi karttoja tutkiessamme saimme idean ajaa vuoren rinnettä ylemmäs Timberline Lodgeen, joka sijaitsee noin 2km korkeudella ja niin ylhäällä kuin kyseisellä vuorella autolla pääsee.

Perillä näkymät olivat huimat aina ympärillä sijaitseviin laaksoihin, että vuoren huipulle asti. Teimme myös pienen patikointiretken, joka ei mitallaan päätä huimannut, johtuen ohuesta ilmasta korkealla, sekä ”hieman” narinaa aiheuttaneista lapsista. Näimme kuitenkin lunta sekä laskettelijoita, jotenkaan nämä eivät tunnu +30C lämmössä kovinkaan luonnollisita näkymiltä ja epäilen suuresti, että kemikaalien avulla ainakin toinen näistä pidetään olemassa. Laskettelijat olivat kyllä aika boheemien oloisia, joten voi olla kemikaaleilla tekemistä molempien kanssa.

Pikaiset ja vetiset eväsleivät nautittuamme päätimme jatkaa Hood Riverille, jossa aikaisemminkin olemme käyneet. Siellä kuitenkin lämpötila lähenteli jo +40C, joten pikaisen kävelyn jälkeen keskustassa, päätimme ajaa joen rantaan Kite-surffareita katsomaan.

Iltaa kohden suuntasimmekin sitten Portlandin keskustaa ihmettelemään ja päätimme mennä syömään Jake´s Grill nimiseen ravintolaan, jonne olen jo pitkään halunnut mennä käymään. Tämä ravintola on hieman parempaa sorttia ja vaikka kyseessä on Yhdysvallat niin täällä näkee jopa hyvin pukeutuneita ihmisiä syömässä. Siksi hieman epäilimme, että mahtaako meille löytyä pöytää kun hikisen likainen seurueemme shortseissa pelmahti vastaanottoon. Lisäksi nuori kaveri joka meidät otti vastaan ilmoitti käyvänsä katsomassa onko pöytiä, jolloin olin varma, että hän menee vain sermin taakse piiloon ja pelaamaan aikaa, että lähtisimme ovesta ulos. Pöytä kuitenkin löytyi, tosin ravintolan siitä päästä, missä ei yhtään muuta asiakasta ollut. Ruoka oli todella hyvää ja kerrankin myös meidän lapset ymmärsivät käyttäytyä lähes keskivertoihmisen tavoilla.

Ikävissämme eilen hyvästelimme ystävämme, sillä heidän oli aika jatkaa kohti etelää ja uusia haasteita. Mukavaa oli ja lisää vieraita odotellaan!

Floora on täällä hienoa ja yllättävää, mutta niin on myös Faunakin. Eilen laittaessamme lapsia nukkumaan, huomasi S makuuhuoneen seinän ja katon rajassa jotakin mustaa. Lähempi tarkastelu osoitti tämän ihanuuden olevan musta hämähäkki, jonka keskiosa oli noin kahden euron kolikon kokoinen. Vaikka en mielellään miltään elävältä elämää riistä, niin hämähäkit minun makuuhuoneessa saa aikaan primitiivisen puolustusreaktion ja metsästysvietin heräämään. Suuri taistelu aloitettiin vielä pakkausmuovissa oleva pyykkilauta aseena ja jo parin iskun jälkeen hämähäkki tippui katonrajasta sängyn taakse lattialle. Varauduin varmistamaan voittoni ja siirsin sänkyä. Ja kuten varmaan arvaatte, hämähäkkiä ei näkynyt missään. Eli tieto siitä, että tämä paholaisen lähetti käytti kaikkia 8:aa jalkaansa siirtyäkseen alle viidessä sekunnissa pois näkyviltä, jonnekin sänkysi rakenteisiin hautomaan yöllä tapahtuvaa kostoa, sai edelleen auringosta punoittavan niskani hikoamaan. Käänsin ympäri ja ylösalaisin peitot, tyynyt, patjat, lakanat ja koko sängyn, mutta hämis oli teillä tietämättömillä. Tappion myöntäneenä, mutta edelleen järkyttyneenä suuntasin iltapesulle ja toivoin, että hämis on ottanut niin pahat iskut, että ei koskaan enää palaa. Ja palasinhan se.

Suihkusta tullessani tämä sama kyseinen yksilö yritti jälleen naureskellen kiivetä seinää pitkin, mutta tällä kertaa viisastuneena otin pyykkilaudan avuksi Mikrobitin kesäkuun irtonumeron, joka ilmeisen raskaan tekstinsä ansiota JO kuudennen iskun jälkeen otti lopullisen voiton hämähäkistä. Rauha hänen sielulleen ja jos inkarnaatio on totta, niin toivon, että hämis syntyy uudelleen vaikka koppakuoriaisena tai jonakin muuta hitaampana hyönteisenä.

Eikä tämä ollut tarinan loppu. Ei suinkaan. 

Ilmeisesti taistelussa menehtyneellä hämiksellä oli isoveli. Painotan tässä sanaa oli, koska sen enempää yksityiskohtiin menemättä, kohtasi isoveikka saman kohtalon. Olin juuri sammuttamassa yövaloa, kun huomasin lattialla jotakin sinne kuulumatonta. Ei musta, mutta lähes ruskean kokolattiamaton värinen ja noin CD-levyn kokoinen, jos ei jopa taskuravun kokoinen hämähäkki. Muistan suunnilleen kuullostaneeni lähes pikkutytöltä kiljaistessani siinä vaiheessa, kun tajusin tämän yksilön uskomattoman kokonsa lisäksi olevan geeniperimältään Usain Boltin nopeudella varustettu hirviö. Hämyrin viilettäessä onneksi tällä kertaa lattialla, tarjosi pyykkilaudan iso pinta-ala kohtuullisen hyvän todennäköisyyden osumalle ja kun vielä varmistin lopputuloksen makaamalla pyykkilaudan päällä, muodostui taistelusta edellistä huomattavasti lyhyempi. Ne joita kiinnostaa, niin katsokaa Googlesta ”Hobo Spider Oregon” tai ”Giant House Spider Oregon”. Turha varmaan kertoa, että uni ei tullut ihan heti. Tänään käynkin Home Depotissa hakemassa hämyriansoja.

-J

Edit:

Home Depotissa käyty...