Kouluun tutustumisilta

Vihdoinkin! Tässä on nyt toukokuusta asti odoteltu koulun alkamista. Hieman liian pitkä kesäloma tämä neljä kuukautta, ainakin minun mielestäni. Toukokuussa kävimme koulun toimistolla piipahtamassa ja kiertämässä koulun koulupäivän päätyttyä. Mutta muuten ei olla koulumaailmaan sen kummemmin päästy ottamaan lähikontaktia.

Koulut alkavat täällä Hillsborossa ensi tiistaina. Tänään oli lastemme tulevalla koululla tutustumisilta. Kyllä sitä on odotettu. Tunnelma rupesi olemaan sen verran riehakas, että vein lapset leffaan päivällä vähän rauhoittumaan/omia hermojani lepuuttamaan. Isot popparit ja löhötuolit rauhoittivat meitä kaikkia.

Tutustumisiltaa oli mainostettu teemalla "Tapaa lapsesi tuleva opettaja". Jos tänään ei päässyt paikalle huomenna voi soittaa koululle ja kysellä kuka lapsen tuleva opettaja on. Tätä ennen lapsen tulevaa opettajaa ei ole saanut tietää.

Lähdin lasten kanssa kolmistaan koululle, koska J oli vielä töissä. Sovimme, että hän tulee sitten suoraan koululle kun töiltään pääsee. Tilaisuus alkoi sillä, että koulun liikuntasalissa jokainen oppilas kävi hakemassa oman luokka-asteen pöydän äärestä lapun, jossa luki tulevan opettajan nimi. Menimme ensin hakemaan tulevan kakkosluokkalaisen lapun. Hänen tuleva opensa on Ms. F. Lapsemme muistivat heti, että hänen kanssaan olemme jutelleet toukokuussa kun kävimme koululla. Nuorempi lapsemme huokaisi helpotuksesta, ilmeisesti opettaja oli hänelle mieluinen. Sitten menimme vitosluokkalaisten jonoon. Täällä pöydän takana oleva nainen kysyi pojaltamme hänen nimeään. Hän luuli, että poikamme on tulossa vitoselle... Lapsemme ovat ilmeisesti melko pitkiä täkäläisen mittapuun mukaan.... Korjattuani, että tyttäreni on tulossa vitoselle hän sai lapun, jossa kerrottiin hänen tulevan opettajan olevan Mr. J.

Tämän jälkeen lähdimme käymään kummankin tulevassa luokkahuoneessa. Menimme ensin Ms. F:n luokkaan. Siellä pääsin täyttämään ison kasan lupalappuja ym. Tämä meni vielä oikein hyvin. Mutta sitten iski suuri hiki päälle....

Meillä oli lista tarvikkeista jotka piti hankkia koulua varten. Olimme käyneet hankkimassa kaikki listalla olevat tavarat hyvissä ajoin (= heti kun ne tulivat kesäkuussa kauppoihin). Tänään sitten iltapäivällä nimikoin näitä tavaroita S:n kanssa. Esim. kaikkiin 24 liimapuikkoon oli kirjoitettu permanent-tussilla nimi. Samoin Fiskarsin saksiin, puukyniin, tusseihin, nenäliinapaketteihn jne. Mutta eihän niitä olisi tarvinnut nimetä.... Nämä koulutarvikkeet kerättiin kaikki yhteisiin laatikoihin..... Eli tulevat yleiseen käyttöön. Vaikka olin varustautunut teknisellä urheilupaidalla niin hiki valui pitkin selkää samalla tavalla kuin maratoonia juostessa. Onneksi eräs äiti lohdutti minua, että hän oli tehnyt samalla tavalla viime vuonna. En siis ollut varmasti ensimmäinen joka teki näin.

Vanhemmalla lapsellamme meinasi hieman päre palaa, kun en saanut hänen opettajaltaan heti selkeää vastausta mitä näiden nimettyjen tavaroiden kanssa tehdään. Mun hikoilun määrä rupesi olemaan tässä vaiheessa jo niin paha, että kaipasin otsalle hikipantaa, joka olisi pysäyttänyt päästä tippuvan hien. Onneksi juuri silloin henkiseksi hikipannaksi kiirehti töistä päässyt J. Sain itseni koottua ja tilanteen selvitettyä, kun hän lähti nuoremman lapsemme kanssa tervehtimään Ms. F:ää. Mr. J sanoi, että tyttäremme voi pitää nimetyt vihkonsa. (Kävin nyt kuitenkin varmuuden vuoksi ostamassa muutaman vihkon, liimapuikkoja ja puukynät jotka S voi viedä luokkaansa yhteiseen jakoon). Ja näihin en kirjoittanut nimiä...

Saimme myös lastemme opiskelijanumerot, joiden avulla pystyin kirjautumaan koulubussipalvelusivulle. Olinkin jo naapurin rouvalta kuullut, että koulubussi tulee melko hyvissä ajoin hakemaan lapset kouluun. Ja näinhän se on... Enpä usko, että meidän lapset valittavat näiden Amerikan vuosien jälkeen enää "kasin aamuista". Täällä koulu alkaa 7.45. Bussi tulee hakemaan lapset 6.58, eli meidän on hyvä olla pysäkillä viimeistään 6.50. Tarvinnee vähän aikaistaa nukkumaanmenoa.....

Mielenkiinnolla jään odottamaan millaista koulunkäynti täällä on.
-S

Tässä mä istun

Moikka,

Tässä punaisella tuolilla minä istun ja olen henkisenä tukena. Tai tulkkina. Poikamme oli useampana päivänä pyöräillyt pihapiirissä leikkivien lasten ohi uskaltamattta kuitenkaan sanoa heille mitään. Kovasti olen rohkaissut ja sanonut, että käy vaikka huikkaamassa "Hi", mutta eiliseen asti rohkeus ei ole riittänyt. Mutta eilen hän tuli taas pyöräkierrokseltaan iso hymy huulilla ja kertoi, että oli uskaltanut sanoa "Hi". Ja taas hän lähti uudelle kierrokselle. Seuraavan kierroksen jälkeen hän tuli kertomaan, että oli sanonut pihalle leikkiville lapsille "I am from Finland.". Ennen seuraavalle kierrokselle lähtöä harjoiteltiin kuinka sanotaan "My name is J". Ja niin hän lähti taas. Hankalin lause, jota käytiin monta kertaa varmistamassa ennen kuin se sanottiin oli "I do not speak English". Mutta kuulemma senkin sanominen oli onnistunut joten kuten.

Ja siitä se lähti. Ilta yhdeksään asti hän leikki lasten kanssa pihalla. Ja nyt ollaan taas pihalla. Minun pitää kuulemma istua tässä tuolilla ihan varmuuden vuoksi. Ja kyllähän minä istun.

Nuorempi lapsistamme ei ole osoittanut kovin suurta kiinnostusta englannin kieltä kohtaan. Nyt viimeisten viikkojen aikana on kuitenkin tapahtunut muutos. Hän kyselee telkkariohjelmia katsellessaan useasti: "Mitä tuo tarkoittaa?", samoin hän lueskelee sanoja rakennuksista ja muualta. Ilmeisesti nyt on löytynyt pieni kipinä kielen oppimiseen.

Vanhemmalla lapsellamme on hieman erilainen lähestyminen tuohon englannin oppimiseen. Hän on alusta asti ollut kiinnostunut mitä sanat tarkoittavat ja miten sanat lausutaan. Lisäksi hän on lueskellut englannin oppikirjoja. Toki hän oli myös ehtinyt opiskelemaan englantia vuoden koulussa ennen kuin muutimme tänne. Hän ilmeisesti myös ymmärtää melko paljon mitä ympärillä puhutaan, muttei ole vielä uskaltautunut puhumaan. (Hän ei kuulemma viitsi sanoa mitään ääneen, jos hän lausuu väärin tai unohtaa jonkun sanan...) Eilenkin hän keksi miten voi sujuvasti kommunikoida pihapiirin lasten kanssa.... hän haki kännykkänsä ja käytti sujuvasti Google kääntäjää.

Mielenkiinnolla seuraan tästä punaiselta tuolilta miten asiat etenevät.
-S

Oregonin Floora ja Fauna

Viikonloppuna saimme mahtavia vieraita, kun Ruotsalais-Suomalainen pariskunta oli seuranamme parin päivän ajan heidän Pohjois-Ameriikan kiertueensa varrella. Päätimme porukalla pakata kaikki 6 ihmistä eväineen autoon ja suunnata Mt. Hoodille maisemia ihastelemaan. Oikein jo amerikkalaistuneina otimme mukaan suuren kylmälaukun, johon kaupasta ostimme ison valmispussin jäitä. Erittäin kätevä tapa pitää juomat kylmänä, vähemmän kätevä tapa pitää eväsleivät kuivina jäiden sulaessa.

Mt. Hoodille ajaessa teimme esimmäisen pysähdyksen noin 1km korkeudella sijaitsevaan Goverment Campiin. Kyseessä on oikein tyypillinen laskettelukeskus, josta löytyy ravintoloita, kauppoja, sekä tänne tyypillinen "Tourist info". Suosittelen jokaiselle täällä matkaajalle aina rohkeasti menemään sisään näihin infopisteisiin, joita löytyy lähes jokaisesta luonnonpuistosta ja nähtävyydestä. Yleensä näiden yhteyteen on rakennettu mielenkiintoisia museoita, joista saa lisää paikallistietämystä sekä uusia ideoita matkoihin. Tällä kertaa opiskelimme Mt. Hoodin aktiivisuudesta kertovaa historiaa, laskettelun historiaa, paikallista luontoa, sekä metsän hakkuita. Lisäksi karttoja tutkiessamme saimme idean ajaa vuoren rinnettä ylemmäs Timberline Lodgeen, joka sijaitsee noin 2km korkeudella ja niin ylhäällä kuin kyseisellä vuorella autolla pääsee.

Perillä näkymät olivat huimat aina ympärillä sijaitseviin laaksoihin, että vuoren huipulle asti. Teimme myös pienen patikointiretken, joka ei mitallaan päätä huimannut, johtuen ohuesta ilmasta korkealla, sekä ”hieman” narinaa aiheuttaneista lapsista. Näimme kuitenkin lunta sekä laskettelijoita, jotenkaan nämä eivät tunnu +30C lämmössä kovinkaan luonnollisita näkymiltä ja epäilen suuresti, että kemikaalien avulla ainakin toinen näistä pidetään olemassa. Laskettelijat olivat kyllä aika boheemien oloisia, joten voi olla kemikaaleilla tekemistä molempien kanssa.

Pikaiset ja vetiset eväsleivät nautittuamme päätimme jatkaa Hood Riverille, jossa aikaisemminkin olemme käyneet. Siellä kuitenkin lämpötila lähenteli jo +40C, joten pikaisen kävelyn jälkeen keskustassa, päätimme ajaa joen rantaan Kite-surffareita katsomaan.

Iltaa kohden suuntasimmekin sitten Portlandin keskustaa ihmettelemään ja päätimme mennä syömään Jake´s Grill nimiseen ravintolaan, jonne olen jo pitkään halunnut mennä käymään. Tämä ravintola on hieman parempaa sorttia ja vaikka kyseessä on Yhdysvallat niin täällä näkee jopa hyvin pukeutuneita ihmisiä syömässä. Siksi hieman epäilimme, että mahtaako meille löytyä pöytää kun hikisen likainen seurueemme shortseissa pelmahti vastaanottoon. Lisäksi nuori kaveri joka meidät otti vastaan ilmoitti käyvänsä katsomassa onko pöytiä, jolloin olin varma, että hän menee vain sermin taakse piiloon ja pelaamaan aikaa, että lähtisimme ovesta ulos. Pöytä kuitenkin löytyi, tosin ravintolan siitä päästä, missä ei yhtään muuta asiakasta ollut. Ruoka oli todella hyvää ja kerrankin myös meidän lapset ymmärsivät käyttäytyä lähes keskivertoihmisen tavoilla.

Ikävissämme eilen hyvästelimme ystävämme, sillä heidän oli aika jatkaa kohti etelää ja uusia haasteita. Mukavaa oli ja lisää vieraita odotellaan!

Floora on täällä hienoa ja yllättävää, mutta niin on myös Faunakin. Eilen laittaessamme lapsia nukkumaan, huomasi S makuuhuoneen seinän ja katon rajassa jotakin mustaa. Lähempi tarkastelu osoitti tämän ihanuuden olevan musta hämähäkki, jonka keskiosa oli noin kahden euron kolikon kokoinen. Vaikka en mielellään miltään elävältä elämää riistä, niin hämähäkit minun makuuhuoneessa saa aikaan primitiivisen puolustusreaktion ja metsästysvietin heräämään. Suuri taistelu aloitettiin vielä pakkausmuovissa oleva pyykkilauta aseena ja jo parin iskun jälkeen hämähäkki tippui katonrajasta sängyn taakse lattialle. Varauduin varmistamaan voittoni ja siirsin sänkyä. Ja kuten varmaan arvaatte, hämähäkkiä ei näkynyt missään. Eli tieto siitä, että tämä paholaisen lähetti käytti kaikkia 8:aa jalkaansa siirtyäkseen alle viidessä sekunnissa pois näkyviltä, jonnekin sänkysi rakenteisiin hautomaan yöllä tapahtuvaa kostoa, sai edelleen auringosta punoittavan niskani hikoamaan. Käänsin ympäri ja ylösalaisin peitot, tyynyt, patjat, lakanat ja koko sängyn, mutta hämis oli teillä tietämättömillä. Tappion myöntäneenä, mutta edelleen järkyttyneenä suuntasin iltapesulle ja toivoin, että hämis on ottanut niin pahat iskut, että ei koskaan enää palaa. Ja palasinhan se.

Suihkusta tullessani tämä sama kyseinen yksilö yritti jälleen naureskellen kiivetä seinää pitkin, mutta tällä kertaa viisastuneena otin pyykkilaudan avuksi Mikrobitin kesäkuun irtonumeron, joka ilmeisen raskaan tekstinsä ansiota JO kuudennen iskun jälkeen otti lopullisen voiton hämähäkistä. Rauha hänen sielulleen ja jos inkarnaatio on totta, niin toivon, että hämis syntyy uudelleen vaikka koppakuoriaisena tai jonakin muuta hitaampana hyönteisenä.

Eikä tämä ollut tarinan loppu. Ei suinkaan. 

Ilmeisesti taistelussa menehtyneellä hämiksellä oli isoveli. Painotan tässä sanaa oli, koska sen enempää yksityiskohtiin menemättä, kohtasi isoveikka saman kohtalon. Olin juuri sammuttamassa yövaloa, kun huomasin lattialla jotakin sinne kuulumatonta. Ei musta, mutta lähes ruskean kokolattiamaton värinen ja noin CD-levyn kokoinen, jos ei jopa taskuravun kokoinen hämähäkki. Muistan suunnilleen kuullostaneeni lähes pikkutytöltä kiljaistessani siinä vaiheessa, kun tajusin tämän yksilön uskomattoman kokonsa lisäksi olevan geeniperimältään Usain Boltin nopeudella varustettu hirviö. Hämyrin viilettäessä onneksi tällä kertaa lattialla, tarjosi pyykkilaudan iso pinta-ala kohtuullisen hyvän todennäköisyyden osumalle ja kun vielä varmistin lopputuloksen makaamalla pyykkilaudan päällä, muodostui taistelusta edellistä huomattavasti lyhyempi. Ne joita kiinnostaa, niin katsokaa Googlesta ”Hobo Spider Oregon” tai ”Giant House Spider Oregon”. Turha varmaan kertoa, että uni ei tullut ihan heti. Tänään käynkin Home Depotissa hakemassa hämyriansoja.

-J

Edit:

Home Depotissa käyty...