Vihdoinkin! Tässä on nyt toukokuusta asti odoteltu koulun alkamista. Hieman liian pitkä kesäloma tämä neljä kuukautta, ainakin minun mielestäni. Toukokuussa kävimme koulun toimistolla piipahtamassa ja kiertämässä koulun koulupäivän päätyttyä. Mutta muuten ei olla koulumaailmaan sen kummemmin päästy ottamaan lähikontaktia.
Koulut alkavat täällä Hillsborossa ensi tiistaina. Tänään oli lastemme tulevalla koululla tutustumisilta. Kyllä sitä on odotettu. Tunnelma rupesi olemaan sen verran riehakas, että vein lapset leffaan päivällä vähän rauhoittumaan/omia hermojani lepuuttamaan. Isot popparit ja löhötuolit rauhoittivat meitä kaikkia.
Tutustumisiltaa oli mainostettu teemalla "Tapaa lapsesi tuleva opettaja". Jos tänään ei päässyt paikalle huomenna voi soittaa koululle ja kysellä kuka lapsen tuleva opettaja on. Tätä ennen lapsen tulevaa opettajaa ei ole saanut tietää.
Lähdin lasten kanssa kolmistaan koululle, koska J oli vielä töissä. Sovimme, että hän tulee sitten suoraan koululle kun töiltään pääsee. Tilaisuus alkoi sillä, että koulun liikuntasalissa jokainen oppilas kävi hakemassa oman luokka-asteen pöydän äärestä lapun, jossa luki tulevan opettajan nimi. Menimme ensin hakemaan tulevan kakkosluokkalaisen lapun. Hänen tuleva opensa on Ms. F. Lapsemme muistivat heti, että hänen kanssaan olemme jutelleet toukokuussa kun kävimme koululla. Nuorempi lapsemme huokaisi helpotuksesta, ilmeisesti opettaja oli hänelle mieluinen. Sitten menimme vitosluokkalaisten jonoon. Täällä pöydän takana oleva nainen kysyi pojaltamme hänen nimeään. Hän luuli, että poikamme on tulossa vitoselle... Lapsemme ovat ilmeisesti melko pitkiä täkäläisen mittapuun mukaan.... Korjattuani, että tyttäreni on tulossa vitoselle hän sai lapun, jossa kerrottiin hänen tulevan opettajan olevan Mr. J.
Tämän jälkeen lähdimme käymään kummankin tulevassa luokkahuoneessa. Menimme ensin Ms. F:n luokkaan. Siellä pääsin täyttämään ison kasan lupalappuja ym. Tämä meni vielä oikein hyvin. Mutta sitten iski suuri hiki päälle....
Meillä oli lista tarvikkeista jotka piti hankkia koulua varten. Olimme käyneet hankkimassa kaikki listalla olevat tavarat hyvissä ajoin (= heti kun ne tulivat kesäkuussa kauppoihin). Tänään sitten iltapäivällä nimikoin näitä tavaroita S:n kanssa. Esim. kaikkiin 24 liimapuikkoon oli kirjoitettu permanent-tussilla nimi. Samoin Fiskarsin saksiin, puukyniin, tusseihin, nenäliinapaketteihn jne. Mutta eihän niitä olisi tarvinnut nimetä.... Nämä koulutarvikkeet kerättiin kaikki yhteisiin laatikoihin..... Eli tulevat yleiseen käyttöön. Vaikka olin varustautunut teknisellä urheilupaidalla niin hiki valui pitkin selkää samalla tavalla kuin maratoonia juostessa. Onneksi eräs äiti lohdutti minua, että hän oli tehnyt samalla tavalla viime vuonna. En siis ollut varmasti ensimmäinen joka teki näin.
Vanhemmalla lapsellamme meinasi hieman päre palaa, kun en saanut hänen opettajaltaan heti selkeää vastausta mitä näiden nimettyjen tavaroiden kanssa tehdään. Mun hikoilun määrä rupesi olemaan tässä vaiheessa jo niin paha, että kaipasin otsalle hikipantaa, joka olisi pysäyttänyt päästä tippuvan hien. Onneksi juuri silloin henkiseksi hikipannaksi kiirehti töistä päässyt J. Sain itseni koottua ja tilanteen selvitettyä, kun hän lähti nuoremman lapsemme kanssa tervehtimään Ms. F:ää. Mr. J sanoi, että tyttäremme voi pitää nimetyt vihkonsa. (Kävin nyt kuitenkin varmuuden vuoksi ostamassa muutaman vihkon, liimapuikkoja ja puukynät jotka S voi viedä luokkaansa yhteiseen jakoon). Ja näihin en kirjoittanut nimiä...
Saimme myös lastemme opiskelijanumerot, joiden avulla pystyin kirjautumaan koulubussipalvelusivulle. Olinkin jo naapurin rouvalta kuullut, että koulubussi tulee melko hyvissä ajoin hakemaan lapset kouluun. Ja näinhän se on... Enpä usko, että meidän lapset valittavat näiden Amerikan vuosien jälkeen enää "kasin aamuista". Täällä koulu alkaa 7.45. Bussi tulee hakemaan lapset 6.58, eli meidän on hyvä olla pysäkillä viimeistään 6.50. Tarvinnee vähän aikaistaa nukkumaanmenoa.....
Mielenkiinnolla jään odottamaan millaista koulunkäynti täällä on.
-S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti