Lenkkeilyä

Moi,
Olen harrastanut juoksemista epäsäännöllisen säännöllisesti noin viisi vuotta. Olen juossut reilu kymmenen puolimaratonia ja neljä maratonia. Juokseminen on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Tammelassa oli mahtavat juoksumaastot. Syrjäharjulla sai nollattua hyvin työpäivän jälkeen, kun ihasteli maisemia ja haisteli metsän tuoksuja.

Toinen tärkeä syy miksi juoksen on se, että se tarjoaa aikaa jutella ystävien kanssa ilman "äitiiiii"-huutoja. Mikä sen parempaa kuin juosta ja jutella ystävän kanssa rauhassa kaikesta mitä mielessä on. Ja joskus sitä päädytään juttelemaan jopa melko syvällisiä asioita. Ystävän kanssa juokseminen pakottaa myös lähtemään lenkille silloinkin kun ei millään jaksaisi. Ilman juoksutreffejä olisi minulta jäänyt monet aamulenkit välistä.

Huomattuani, että juokseminen tarjoaa mahdollisuuden omaan aikaan kehittelin hieman näitä lenkkireissuja pidemmäksi. Maratonreissut ovat olleet minilomia. Kun reissussa on muutaman päivän hyvässä seurassa ehtii käydä katsomassa nähtävyyksiä (Euroopasta löytyy monia hienoja kirkkoja 😉), shoppailla, syödä hyvin ja käydä sitten juoksemassa pikku lenkkikin yhtenä päivänä. Mikä sen mukavempaa kuin yhdistää monta mukavaa asiaa. Ja onhan se niin, että kun on joku tavoite mitä varten treenaa, sitä tulee lähdettyä helpommin lenkille.

Muutettuamme tänne lenkille lähtö on ollut vaikeaa. Ensinnäkin minulla ei ole "juoksusiskojen" seuraa täällä. Ei voida suunnitella mihin sitä seuraavaksi mennään porukalla juoksemaan. Uusi ilmasto on myös tuonut omanlaisensa haasteet. Jos Suomessa talvella oli välillä vähän haastavat kelit ja juoksemiset jäivät vähemmälle, nyt on asian laita vähän toisin... Täällä oli kesällä pitkään niin kuumaa, että tällainen viileässä juoksija oli hätää kärsimässä. Lenkeistä ei tullut mitään. Vaikka varustauduin mahdollisimman hyvin kuumaa keliä silmällä pitäen, lenkit jäivät kesken. Ja se harmitti hirvittävästi.

Mutta onhan tässä hyviäkin puolia. Uusia lenkkimaastoja on paljon (myös eksymisen paikkoja). Kun ei ole liian kuumaa niin on mukava keli jolkotella. On myös ollut jännittävää seurata virtuaalisesti ystävien menoa juoksutapahtumissa ja lenkeillä. On kutkuttavaa valvoa yöllä ja seurata kuinka ystävien matka etenee esim. HHM:llä.

Ja kaikkein mukavinta on se, että pääsee uusiin juoksutapahtumiin (toki olisi kiva, jos siellä olisi suomalaiset juoksukaverini). Olen nyt käynyt kahdessa eri tapahtumassa. Heinäkuussa kävin Washingtonin osavaltiossa juoksemassa kympin Twilight Half Marathon-tapahtumassa. Alunperin olin ajatellut juosta siellä puolikkaan, mutta kun lämpömittari näytti vähän ennen starttia lähes 30 astetta plussaa, ajattelin ettei ole mitään järkeä lähteä juoksemaan puolikasta, kun olin käynyt tosi vähän juoksemassa huhtikuisen maratonin jälkeen.

Tapahtuma oli hyvin järjestetty. Ilmoittauduin vasta paikan päällä. Se sujui näppärästi ja nopsasti. Hinta oli aika suolainen (niin kuin täällä monissa muissakin tapahtumissa, vaikka ilmoittautuisi hyvissäkin ajoin) varsinkin jos vertaa noihin itäisen Euroopan juoksutapahtumiin, joissa olemme käyneet. Tunnelma oli rento ja ihmiset hyvällä tuulella. Reitti oli mukava, tasainen ja maisemat kauniit. Tapahtumaa mainostettiin tapahtumaksi, jossa pääsee juoksemaan "illalla jolloin on viileämpää". Harmittavasti täällä oli juuri helleaalto, joten viileää ei ollut, mutta se oli mukavaa, että juoksun lähtö oli vasta kuudelta illalla.

Suurin osa juoksutapahtumista täällä alkaa hyvin aikaisin, yleensä lähtö on viimeistään kuudelta tai seitsemältä. Tämä johtunee siitä syystä, että silloin on helpompi sulkea teitä. Täällä tuota liikennettä riittää aina kellon ajasta riippumatta. Toinen tapahtuma, jossa olen käynyt täällä oli Garlic Festival-tapahtuman yhteydessä järjestetty juoksutapahtuma. Juoksin täällä puolikkaan. Ilmoittautumisen olin taas jättänyt tapahtuma-aamuun. Odottelin loppuun asti millainen keli tulee. Ilma oli viileä, joten heräsin viideltä ja lähdin kuuden maissa kohti tapahtumapaikkaa. Ilmoittautuminen sujui taas näppärästi paikan päällä. Reitti oli upea, se kiersi maalaismaisemassa päivän valjetessa. Lenkki kierrettiin kahteen kertaan. Matkan varrella oli pari pitkää nousua. Mutta onneksi myös laskua löytyi tasaamaan sykettä nousujen jälkeen.

Molemmissa tapahtumissa oli huoltopisteitä matkan varrella, joista sai juotavaa. Maalissa odotti kalja/siideriteltta, josta juoksivat saivat kaksi ilmaista juomaa. Ensimmäisessä tapahtumassa oli myös pientä naposteltavaa maalissa (tamaleja ja pipareita 😊) Ekasta tapahtumasta sai hienon paidan ja toisesta ison valkosipulin ja juoksusukat. Ja toki molemmista sai myös muistomitalit.

Se täytyy vielä nostaa esiin näistä kummastakin tapahtumasta, että molemmissa oli paljon ihmisiä, jotka kävelivät koko matkan. Ja vauhdikkaasti kävelivätkin! Juoksijoiden joukosta löytyi myös monen kokoista osallistujaa, enemmän kuin suomalaisista tapahtumista. Hieno juttu!

Molemmista tapahtumista jäi hyvä fiilis itselle, vaikka itse juoksu kulki todella hitaasti.... Mutta kun kaikki oli hyvin organisoitu, niin tällainen pikkujuttu ei niin sitten haittaa.

Tästä tuli tällainen sekava sillisalaatti, en oikein itsekään tiedä mikä tässä oli varsinainen idea. Vähän niin kuin mun juoksuharrastus 😂

Twilight Half Marathon, 10K and 5K

Garlic Festival Half Marathon, 10K and 5K

- S

Koulu

Moikka,
Lapsilla alkoi viime viikon tiistaina vihdoin koulu. Jännitys oli melkoinen (ainakin minulla) maanantai iltana, eikä uni meinannut tulla. Vanhemman lapsemme jännitystä lievensi eräs melko mukava tapaus. Ovikellomme soi maanantaina ja oven takana olivat viereisessä talossa asuva perhe (äiti, isä ja tytär). He olivat tulleet tuomaan S:lle pipareita ja kertomaan, että heidän tyttönsä on samalla luokalla ja on S:n kaverina ekana päivänä koulussa ja auttaa jos tarvetta on. Oli ihana nähdä, kuinka tyttäremme kasvoille tuli iso hymy ja hän huokaisi helpottuneena.

Tiistaina sitten lähdimme koko perheen voimin koululle. Lapset kerääntyivät saliin ja sieltä he sitten lähtivät opettajien johdolla omiin luokkiinsa. Kyllä me vähän ihmetellen katselimme Jannen kanssa toisiamme, kun molemmat lapsemme lähtivät reippaasti kohti omia luokkiaan. Olimme varautuneet siihen, että jompi kumpi lyö liinat kiinni, eikä suostu lähtemään. Ehkä neljän kuukauden kesäloma oli tehnyt tehtävänsä ja lapset olivat enemmän kuin valmiita kouluun!

Lapsemme käyvät julkista alakoulua. Koulussa on luokat eskari-6. Oppilaita on yhteensä noin 450. Luokat ovat melko isoja. Nuoremman lapsemme luokalla (2. luokka) on 26 oppilasta ja vanhemman luokalla (5. luokka) 32 oppilasta. Täällä luokka-aste määräytyy sen mukaan onko syntynyt ennen vai jälkeen syyskuun ensimmäisen päivän (alkuvuotiset aloittavat koulun vuotta aiemmin kuin Suomessa). Tästä syystä vanhempi lapsemme hyppäsi yhden luokka-asteen yli tänne muuttaessamme. Onneksi nuorempi lapsemme on loppuvuotinen, joten hänen ei tarvinnut siirtyä ykköseltä kolmoselle.

Lastemme koulun toimintakulttuurissa korostuu positiiviseen toimintaan kannustaminen.  Koulussa on käytössä positiivisen palautteen järjestelmä. Vähän samanlainen kuin Suomessa joissain koulussa käytössä oleva Prokoulu-toimintamalli. Tämä on omasta mielestäni loistava toimintamalli! Olen käynyt muutamassa koulutuksessa, jossa tätä toimintamallia on käyty läpi ja koen sen olevan tehokas systeemi. Ideana on, että lapset saavat toivotunlaisesta käytöksestä positiivista palautetta. Naapurin poika tuli viime viikolla kertomaan minulle ylpeänä, että oli jo saanut ensimmäisen positiivisen palautelapun 😊

Toisena päivänä lapset menivät jo rohkeasti bussilla kouluun. Bussi hakee tuosta asuntokompleksimme pääsisäänkäynnin luota kello 6.58. Koulu alkaa 7.45. Eli kello pärähtää aamulla kuudelta. Viime perjantaina näimme jo melkein myöhästymisen bussista. Pieni tyttö juoksi toinen lenkkari jalassa ja toinen kädessä bussiin ehtien siihen juuri ja juuri. Koulu loppuu 14.05 paitsi keskiviikkoisin, jolloin se päättyy jo 13.35. Päivät ovat joka luokka-asteella yhtä pitkiä. Ei ihme, että viime viikolla eskarilainen nukahti bussissa tyttömme viereen. Bussikuski sitten kävi herättelemässä hänet, kun bussi tuli tähän meidän pysäkille.

Koulupäivien pituuden lisäksi toinen isompi ero lukujärjestyksissä Suomeen verrattuna on se, että taito- ja taideaineita on hyvin niukasti lukujärjestyksessä. Molemmilla lapsillamme on 2x30 minuuttia liikuntaa viikossa. Samoin musiikkia on 2x30minuuttia. Kuvaamataitoa ei ole lukkareissa ollenkaan. Lapset totesivatkin, ettei liikuntatunneilla pahemmin ehdi tekemään muuta kuin menemään jonoon....

Toinen asia mitä lapsemme ovat kovasti kummastelleet ovat monenlaiset eväät, joita lapsilla on. Kuulemma (?) melkein kaikilla on pieni sipsipussi eväslaukussa tai joku muu kiva herkku. Ja juomaksi suurimmalla osalla, jotka tuovat omat eväät, on pillimehu. Ja erityistä kummastusta on herättänyt koulusta ostettava ruoka. Viime viikolla listalla oli mm. kananugetit, juustopitsa, hampurilainen jne. Tähän asti lapsemme ovat olleet tyytyväisiä eväisiin, jotka olen laittanut heille. Heillä on ollut eväänä mm. makaroonilaatikkoa, nuudeleita & kanaa. Ja herkkuna viinirypäleitä tai kuivattuja banaanilastuja.

Opiskelut eivät ole vielä lähteneet kunnolla käyntiin. S:llä oli ollut matikan lähtötasotesti. Siinä pulmaa oli aiheuttaneet erilaiset matemaattiset symbolit (esim. jakolaskusymboli on erilainen kuin Suomessa). Samoin matemaattiset sanat olivat olleet haastavia. Ilmeisesti S ymmärtää melko hyvin mitä tunneilla puhutaan ja hän myös itse puhuu jo koulussa englantia. Nuorempi lapsemme käyttää kuulemma sujuvasti google-kääntäjää. Ja on hänkin jo jotain oppinut. Perjantaina hän tilasi sujuvasti itselleen juoman ravintolassa. "One coke, please" tuli niin pontevasti!

Ilmeisesti lastemme englannin kielen taidot on testattu myös. S totesi, että osasi muutamia kohtia ihan kivasti. J totesi ettei osannut mitään.

-S