Enää kaksi viikkoa Airbnb:tä

Kolme viikkoa kohta takana sijaismajoituksessa, jonka vuokrasimme Airbnb:n kautta. Talo on ihan mukava, se on kolmessa kerroksessa, jossa kolme makuuhuonetta on yläkerrassa, keskikerros on avoin keittön, ruokailutilan ja olohuoneen yhdistävä kerros. Alakerrassa on autotalli, sekä vierashuone, joka meillä toimii matkalaukkujen säilytystilana.

Vaikka tämä kokonaisuudessaan onkin mukava, tuntuu silti hieman raskaalta, että ei vielä ole paikkaa minne kunnolla levittää tavaransa, sekä hankkia toimivia huonekaluja. Näistä huonekaluista karmeimpia ovat sängyt, jotka tuntuvat olevan 30 cm paksuja jousivirityksiä, joissa pieninkin liikahdus muuttuu 10 minuuttia kestäväksi aaltoliikkeeksi. Yhtenä aamuna näin unta, että kelluin patjalla pienissä aalloissa, kunnes havahduin unesta ja mietin, että mikä hemmetti tätä sänkyä oikeasti heiluttaa. No vieressähän istui vaimo, joka veti juoksutrikoita, juoksusukkia, geelivyötä ja juoksutoppiaan päälle aamulenkkiä varten sen verran innokkaasti, että meinasin tipahtaa lattialle omalta sängynpuoliskoltani. En malta odottaa kunnon skandinaavipatjoja, jotka olemme suunnitelleet hankkivamme Ikean monipuolisesta valikoimasta.

Viime viikonloppuna oli Memorial Day, mikä tarkoitti meille lähinnä ylimääräistä vapaapäivää, koska maanantai oli vapaana kalenterissa. Suuntasimme lauantaiaamuna auton nokan kohti rannikkoa ja siellä olevaa Thor's Well nimistä nähtävyyttä. Tämä nähtävyys on periaatteessa reikä vulkaanisessa kalliossa, josta vuoroveden ollessa ylhäällä vesi nousee aaltojen voimasta ylös ja palautuu nopeasti alas, luoden mahtavan "vesi tulee ja vesi menee" efektin. Ajomatkaa kertyi mukavat 130 mailia per suunta, mutta lisäsimme tähän vähän extraa ja ajoimme coast highway 101:stä vielä ylös Pacific Cityyn asti. Rannikko on hyvin erilainen kuin se mitä Kaliforniassa totuimme näkemään, mutta kerrassaan vaikuttava. Uskomattoman hienoja metsiä, kivikkoa ja luontoa. Näimme jopa harmaavalaan, joka oli matkalla pohjoiseen aivan rantaviivaa viistäen.

Lapsetkin olivat uskomattoman reippaita, vaikka autossa istumista kertyikin päivälle paljon ja uni tuli melko nopeasti kunnes kotiin vihdoinkin pääsimme. Heitimme vielä illan hämärässä paikallisoppaamme Ilkan kotiin Portlandin keskustaan, joten pääsimme vielä ihailemaan Portlandin rakennusten valoja yön pimeydessä.

Pacific Citystä löysimme hienon hiekkarannan, jonka edessä oli muutama korkeahko hiekkadyyni. Mielessäni kuvittelin mahtavan merimaiseman, joka dyynien takaa avautuu. Kiipesimme pojan kanssa dyynin laelle ja mitä sieltä löytyikään? No paikalliset rannalla lomailevat tietenkin, ainoana erona normaaliin rantaelämiseen oli se, että täällä ajetaan perille asti pick upeilla. Kirjaimellisesti...

Kummalliset asiat Ameriikassa

Paljon on eroja vielä kahden mantereen välillä, vaikka tässä viimeisen vuosikymmenen aikana Globalisaation vaikutuksesta moni asia on samaan aikaan saatavilla ja pinnalla koko maailmassa. Koska suomalaiseen ajatusmaailaan kuuluu negatiivisuus, niin tässä kuitenkin listattuna arkisia asioita, jotka täällä edelleen laahaavat sivistysvaltioita perässä:

1. Suihkut

Vedenpaine ja veden lämpötilan ollessa lähes poikkeuksetta alhaiset joka puolella, tämä onnistutaan tekemään vielä kertaluokkaa epämukavammaksi suihkupäillä, joiden kyky tuottaa tasainen vesivirta on vähän sama kuin yrittäisi ottaa suihkua lasten leikkikastelukannun alla. Lisäksi suihkupäät ovat seinään muurattuja noin 15 cm ulospäintyöntyviä kiinteitä rakenteita ja usein vielä lisäksi liian matalalle asennettuja. Kaiken tämän kruunaa se, että suihkut ovat aina kylpyhuoneen nurkkaan väsättyjä suihkukopin ja kylpyammeen sekoituksia, joista veden roiskeet suojataan ihanasti ihoon liimautuvilla suihkuverhoilla. Pohjoismainen ruumiinrakenne on suorastaan kuin luotu kääntyilemään tuossa ahtaassa tilassa ja koko suihkukokemus muistuttaa lähinnä sitä, kun yrittäisi suorittaa seisten tarpeensa lentokoneen vessassa ilmakuoppien aikana. Omaa riviä en uhraa WC-pöntöille, joiden 1800-luvulla tehty suunnittelupatentti on edelleen se ainoa oikea tapa tehdä näitä istuimia. Kaikki Pohjois-Amerikassa vierailleet varmasti tietävät mitä tarjoitan.

2. Pankkipalvelut

Kun pankkitili avataan niin luonnollisesti mukaan tulee erilliset pankki- ja luottokortit. Yhdistäähän näitä ei voi. Luottokortissa on nykyaikaisesti siru, mutta siihen ei saa PIN-koodia kuin erikseen johonkin palvelunumeroon soittamalla, koska PIN-koodia ei kuulemma käytä kukaan. Laskuja voi maksaa sähköisesti, mutta välillä joutuu lähettämään kuvan shekistä johon on kirjoitettu "VOID", tämän avulla sitten yritykset luovat sinulle "online payment"-sopimuksen. Toisiin firmoihin riittää se, että lähetät heille tilinumerosi, jolloin he luovat automaattisen laskutuksen. Eli lähellä ollaan jo e-laskuja, mutta ei kuitenkaan ihan vielä siellä.

3. Asiointi puhelimella

Jos Suomessa ärsyttää ajoittain soittavat puhelinmyyjät, niin voin kertoa, että täällä tämä on yhtä painajaista. Kerran kun olet numerosi antanut johonkin ihan normaaliin palveluun, kuten esimerkiksi pankki, vakuutusyhtiö tai ruokakauppa, niin tästä ei mene tuntiakaan ennen kuin ensimmäinen telemarkkinoija yrittää ottaa yhteyttä. Parhaimpia ovat nämä robotit jotka soittavat päivittäin ja tarjoavat vakuutuksia ja uusia pankkipalveluja. Samalla kun Suomessa on tottunut hoitamaan monia asioita sähköpostin avulla, niin täällä pitää aina soittaa tiettyyn numeroon, jotta asioita saa hoidettua. Tätä ei helpota se, että suomalainen rallienglanti tuntuu olevan näille puhelinammattilaisille erittäin vaikea ymmärtää. Lisäksi jokaisella puhelinmyyjällä menee paletti aivan sekaisin, kun heittää väliin jotain rutiinista poikkeavaa. Eli ei edes huumorilla pärjää.

4. Punttisalikäyttäytyminen

Suomalainen treenatessaan useimmiten keskittyy siihen mitä tekee ja onnistuneesti sulkee kaiken muun ympäriltään. Salitreenin aikana pystyy hieman suunnittelemaan tulevia sarjoja sen mukaan, miten kansoitettuna eri laitteet ovat. Ensimmäisen kerran täällä salilla ollessani jo muutama kuukausi sitten, satuin sisälle pahimpaan ruuhka-aikaan. Tällöin muistaakseni juoksin mattoa noin 30 minuuttia jonka päälle tein kevyehkön lihastreenin. Mattoa juostessani minua häiritsi se, miten paljon vieressä olevat tuijottavat toistensa aikaa, matkaa ja nopeutta. Voi tietenkin olla omassa päässä tämä ajatus, mutta tuntui kuin täällä haettaisiin jatkuvaa kilpailua muiden kanssa ja sitä, että voi näyttää olevansa vähän kovempi kuin vierustoveri. Hetken ehdin ajatelleeni olevani täysin väärässä, kunnes käännyin salin puolelle lihastreeniä varten. Ensimmäisenä katseeni nostaessani ihmetystä herätti noin 4-6 hengen eri etniset ryhmät jotka kiertelivät ympäri salia. Jokaisessa ryhmässä oli selkeästi yksi johtohahmo, jota muut jäsenet seurasivat. Koko ryhmä kääntyi yhtä sulavasti kuin kala- tai lintuparvi tämän johtajahahmon liikkeitä mukaillen. Nämä ryhmät eivät sinäänsä suorittaneet minkään treeniohjelman mukaista treeniä, vaan lähinnä syksyivät heti niille paikoille missä yksinäiset erakkosielut, kuten allekirjoittanut yritti räveltää omia sarjojaan. Kun kuljet salilaitteiden välistä käytävää, saattaa laitteiden välistä hypätä johtajahahmo eteesi käytävälle sinua varpaista päähän mittaillen, samalla kun hangaround kaverit katselevät tämän olan takaa. Lisäksi tämä ryhmä viettää pitkiä hetkiä peilin edessä lähinnä johtajahahmon hauislihaksia mittaillen, jotka ovat kummallisesti kasvaneet viiden käsipainoilla tehdyn toiston jälkeen. Toivon ja uskon, että tämä on lähinnä täällä Firman salilla tapahtuva ilmiö, sillä pitäähän muistaa, että näistä kavereista 99% on insinöörejä.

-J

Bensaa tankkiin

Taas yhden ihmetyksen äärellä. Olin lukenut jostain, että Oregonissa ei saa itse tankata autoa (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Oregonissa on säädetty 1951 laki, joka kieltää ihmisiä tankkaamasta autoaan. Tällä halutaan 'suojata ihmisiä helposti syttyvältä aineelta'. Lisäksi laissa mainitaan, että ilmasto-olosuhteista johtuen (=sade) huoltoaseman pihat voivat olla liukkaat ja näin ollen vaarallisia erityisesti iäkkäämmille ihmisille.

Tänään menimme tankkaamaan ja toden totta, emme nousseet autosta ja niin vain tankki täyttyi. Aika mielenkiintoinen operaatio. Ensiksi ajoimme tankille. Sitten odoteltiin, että tankkaaja saapui paikalle (hänellä oli myös harjoittelija mukana). Ikkuna auki ja ilmoitus mitä haluamme ja paljonko. Lisäksi pankkikortti annettiin tankkaajalle ikkunasta, jonka hän sitten höyläsi puolestamme. Tankkaaja laittoi automaattipistoolin tankkiin ja poistui paikalta mennäkseen seuraavan asiakkaan luo. Kun tankki oli täynnä, tankkaaja palasi takaisin automme luo ja kysyi vielä tahtoisimmeko kuitin.

Tässä vielä kuvasarja aamulta.

Ja tässä vielä artikkelilinkki aiheesta.

-S

Ajoharjoittelua

Hienoa Yhdysvalloissa on se, että ajokorttia varten ei tarvitse käydä kymmenien tuntien teoriaopetusta, eikä ole pakko harjoitella ajamistakaan. Riittää, että läpäisee kirjallisen testin sekä ajokokeen. Siihen en ota kantaa näkyykö tämä sitten pakaillisessa liikenteessä, mutta sanotaan nyt sen verran, että ikinä et voi olla varma siitä mitä se itseoppinut kuljettaja tekee vastaan tullessa tai vieressä ajettaessa.

Mekin saamme kunnian täällä suorittaa molemmat testit, koska paikallista ajokorttia ei voida ilman näitä myöntää. Ei auta se, vaikka ajokortti olisi aikanaan Kaliforniassa ollut, eikä myöskään mitään arvoa annetta suomalaiselle ajokokemukselle. Hassua tässä(kin) on kuitenkin se, että me saamme lain mukaan ajella muun liikenteen mukana 6kk vuokra-autolla. Osaamisen laskettaneen loppuvan kuin seinään tuon 6kk:den tultua täyteen.

Saimme vuokra-autoksi Korean ylpeyden eli Kia Sorenton. Tällä me olemme sitten harjoitelleet paikallisen liikenteen mukana soljumista, sekä moottoritielle liittymisiä. Jälkimmäiset ovat täällä mukavia, koska ruuhka-aikaan liittymisrampeilla on liikennevalot, jonka mukaan matkaan singahdetaan aina yksi auto kerrallaan. Siinä suomalaisella kuskilla ne piilevät formulakuskigeenit heräävät eloon, kun rystyset valkoisina rattia puristaen, odottaa omalle kohdalleen syttyvää vihreää. Toinen oma mausteensa tulee lähtöruudukkoon ryhmittäytimisestä. Eli kaksikaistaisille liittymisrampeille tultaessa on äärimmäisen tärkeää vaihtaa jonoa muutaman kerran ja koittaa arvioida kummasta jonosta pääsee nopeammin liikkeelle. Paikalliset tuntuvat saavan suurta riemua ja voitontunnetta, kun huomaavat oikealla valinnalla päässeen ainakin yhtä autoa nopeammin matkaan.

Perheemme rouva S, on myös ottanut kuskinroolin sujuvasti vastaan ja eilen ajoivat oikein motaria, minua töistä hakemaan. Lisämausteen seikkailuun toi se, että puolivälissä matkaa poliisit olivat kiilanneet yhden auton ulos ja laittoivat auton kuskina toiminutta voimaotteita käytten rautoihin. Eli täyteen Hollywoodin makuun pääsivät lapsetkin heti.

Jos kiinnostusta löytyy, niin käykää koittamassa miten itse pärjäisitte kirjallisissa testeissä. Monivalintaahan tämä onneksi on ja jopa 7 saa olla väärin.

Testi

-J

Matkatavarakaravaanin kommellukset

Lentoreittimme lauantaina kulki Helsingistä Reykjavikiin, josta jatkoimme tunnin odotuksen jälkeen suoraan Portlandiin. Hyvästelimme saattajat Helsinki-Vantaan lentokentällä ja päätimme yhteismielin tehdä tämän jo parkkipaikalla, koska kokemuksesta kaikki tiedämme, että varsinkin lapsistamme vanhin voi jäähyväistuskissaan lähteä turvatarkastuksesta vielä ihan mihin suuntaan tahansa.

Surullisten jäähyväisten jälkeen, pakkasimme kaikki 8 matkalaukkua, sekä samaisen määrän käsimatkatavaroita kahteen matkatavarakärryyn. Avuksi näitä työntämään tuli onneksi toiseksi nuorin veljistäni. Tavoitteemme oli siirtää koko karavaani sujuvasti lentokentän toiseen kerrokseen mistä lähtö tapahtuu. Tähän siirtymiseen on kaksi vaihtoehtoa, hissi tai liukuhihna joka kulkee kerrosten välillä. Valitsin tietenkin sen jälkimmäisen.

Tunsin kuinka matkatavarakärryn pienet renkaat lukkiutuivat liukuhihnassa oleviin pieniin uriin, mutta jo heti alussa kärryn päällä oleva paino pyrki siirtämään kärryjä alaspäin kohti työntäjäänsä. Onneksi työntökahvassa on lukitus, jota painamalla kärryn liikkeen voi estää. Jo tässä vaiheessa rajoittunut insinöörimieleni alkoi miettimään mahdollisia haasteita liukuhihnan yläpäässä.

Kärryt lähestyivät uhkaavasti liukuhihnan päätepistettä ja suunnittelin mielessän jarrun vapautuksen sulavasti ennen loppua. Vapautin jarrun mielestäni sujuvasti, mutta jotakin meni pieleen. Kärryjen pienet eturenkaat kääntyivät 90 astetta sivuttain ja tunsin kuinka kärryjen peräpää alkoi kevenemään ja pyrkivän kohti kattorakenteita.

Kärryt pamahtivat etukenoon, jolloin kaikki matkatavarat lensivät kyydistä tukkien koko liukuhihnan poistumisaukon. Samassa mieleen iski kauhukuva perässä tulevista veljeni työntämistä kärryistä, joita liukuhihna uskollisesti puskee eteenpäin välittämättä yhtään matkalaukkujen ja kärryn sekaisesta padosta jonka sain aikaan yläpäähän. Onneksi Tarzanin ketteryyden omaava pikkupoikamme J, hyppi ketterästi kaikkien esteiden yli, samalla kun itse konttaan etsimään liukuhihnan hätäpysäytysnappia. Siinä meni ehkä noin 10 sekuntia kunnes löysin tämän noin 10mm halkaisijaltaan olevan ja hyvin piilotetun painikkeen. Mutta tässä samassa ajassa tyttömme S oli ehtinyt jo juoksemaan paniikissa liukuhihnan muutaman kerran päästä päähän. Kaikki päättyi onneksi hyvin ja ainoaksi vahingoksi koitui muutama nirhauma allekirjoittaneen jalassa.

Loppumatka meni onneksi loistavasti. Lapset olivat lennolla äärimmäisen reippaita ja kaikki jopa nukkuivat muutaman tunnin matkan aikana. Maahantulo meni ihmeellisen ripeästi ja saimme koko karavaanin tänne Airbnb:stä vuokrattuun taloon jouhevasti. Mukava yllätys oli myös se, että täällä on ollut aurinkoista ja päivälämpötilat 20C - 25C välillä. Keskiviikkoon asti jatkuu näin, sitten tulee viikon mittainen sade, mutta onneksi ei kylmä ja kaikki taivaalta tuleva pitäisi olla vettä.

Saimme eilen myös hankittua paikalliset SIM-kortit joten meidät saa parhaiten kiinni joko Messengerillä tai Whatsapilla. Tekstiviestit suominumeroon luetaan harvakseltaan.

8 matkalaukkua ja 8 käsimatkatavaraa

Pakkaaminen on mielenkiintoinen prosessi. Itse olen lukuisilla työmatkoilla jättänyt pakkaamisen aina siihen aivan viimeiseen hetkeen. Tämä käytös on tullut jopa täysin tavaksi, kun mannerten välisiä työmatkoja on takana jo niin monta, että niitä on mahdotonta enää laskea. Olen päätellyt, että tämä pakkaamisvastaisuus tulee siitä, että matkalle ei tunnu mukavalta lähteä ja alitajuntaisesti odottaa jotakin, joka viime hetkellä peruisi edessä olevan reissun ja näin ollen pakkaamista ei tarvitse aloittaa ollenkaan.

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että koko perhe on samaistanut tämän samaan ajatusmaailman. Tämä on siis heillekin, kohtuullisen vaikea asia käsitellä ja kaiken tämän mukavan taakse jättäminen on ymmärrettävästi tuskallista.

Tammela Kytö on varmasti samanlainen omakotitalotaajama kuin tuhannet muutkin Suomessa. Silti tästä tekee jokin niin erityisen. Tänään käydessäni toistaiseksi viimeistä kertaa Yhtiön Tampereen konttorilla kuulin, että naapurissa aikanaan matkapuhelimia tehneen yhtiön palveluksesta siirtyi monia perheitä Seattlen Redmondiin, samalla tavalla kuten me nyt. Mutta he lähtivät eri tavalla. He myivät asuntonsa, autonsa sekä veneensä. He lopettivat pankkitilinsä, eli käytännössä irtisanoutuivat kaikesta siitä, mikä heille oli arkea. Me emme pysty, emmekä halua tätä tehdä. Tämä yhteisö eli naapurit, mutta vielä enemmän tärkeimmät ystävämme, joita he meille ovat, ovat niin tärkeitä, että me haluamme vielä palata ja jatkaa siitä mihin tämä jäi. Sopii vain toivoa, että Kydön dynamiikka ei järky meidän poistumisen jälkeen ja saamme palata takaisin tähän niin mahtavaan yhteisöön.

Nyt yläkerrassa on 6,5 pakattua matkalaukkua. Kahdeksan me saamme ottaa mukaan. Lisäksi S teki tärkeän havainnon lentoyhtiön sivuilta, että saamme ilmeisesti ottaa vielä 2 käsimatkatavaraa mukaan per henkilö, eli lauantaina lähdemme matkaan kahdeksalla matkalaukulla, sekä kahdeksalla käsimatkatavaralla. Pahoittelen hiilijalanjälkeämme jo etukäteen. Lisäksi toivon suuresti, että tämä 8 käsimatkatavaraa pitää todella paikkaansa, sillä sittenhän se riemu repeää, kun alamme "backage drop"- pisteellä arpomaan, että mikä unikaveri jää Suomeen kesää odottelemaan tai mikä Isännän tietokoneen osista lahjoitetaan "check in"-virkailijalle. 

Lennothan meille varattiin Yhdysvaltojen matkatoimiston kautta ja tämä tuntuu sekoittavan kaikki systeemit. USA:n virkailijoiden mukaan meillä on paikat joka lennolle kuten pitää, mutta lentoyhtiön omat nettityökalut taasen kertoo, että paikkoja ei ole varattu. Lopullinen totuus taitaa selvitä vasta lentokentällä, mikäli ylibuukkausta on tapahtunut, lupaamme olla taistelematta lentokenttävirkailijoita vastaan, ainakaan niin paljon, että teidän tarvitsee sitä lukea Iltalehdestä.

Onneksi selailin tuota lentoyhtiön matkavarausta tänään ja jokin sai minut myös varmistamaan passitiedot. Olin onnistunut möhlimään lasten passien numerot niin, että niissä oli yksi kirjain väärin. Oliko sitten alitajuntaista, koska tästähän olisi seurannut se, että he eivät varmasti olisi koneeseen päässeet, mutta parhaani yritin ja se pitäisi riittää.

Huomenna sitten loput tavarat kasaan. Luulen että menee aamun pikkutunneille, koska säätämistä tulee. Nyt saunotaan vielä kun pystyy.

-J