Janne tuossa kehuskeli, että lentolippuasiat ovat kunnossa. Ehkä hänen osaltaan... Janne soitteli tuossa äsken vielä ja varmisteli lippuja. Tilanne on nyt niin, että Jannella on lentoliput olemassa ja paikka koneessa. Mutta minä ja lapset olemme jonotuslistalla.... eli lento, jolla haluamme mennä on tällä hetkellä täynnä ja minä ja lapset odottelemme josko sieltä vapautuisi paikkoja...
Näen jo sieluni silmin seuraavan tilanteen: Janne lähtee suunnitellusti kyseisellä lennolla. Minulle ja lapsille ilmoitetaan portilla, että ei tänne koneeseen nyt tullut sitten yhtään vapaata paikkaa. Siinä vaiheessa toinen lapsista aloittaa hyperventiloinnin ja toiselle iskee migreeni. Ja minä mietin kauhuissani minkälaisen Euroopan kierroksen pääsen kuuden matkalaukun ja parin lapsen kanssa tekemään. Ja Janne vilkuttelee portilta meille ja pohtii mitä hän joisi lennolla tarjottavan ruuan kanssa.....
Takaisin tosielämään. Janne pyysi, että meidät kaikki neljä henkeä laitetaan samalle lennolle, jollekin toiselle reitille tai toiselle päivällä. Puhelimen toisessa päässä oleva henkilö yritti vängätä, että Herran lippu on jo varattu ja sitä ei voi muuttaa....
Mielenkiinnolla jään odottelemaan miten tämä lippuasia etenee.....
-Sonja
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Ja sitten alkoi tapahtumaan...
Eilen vihdoinkin tuli viesti, että postiin oli saapunut neljä kirjattua kirjettä. Jännityksellä ajoimme paikallisen K-Marketin uuteen postipalvelupisteeseen. Samalla paikallinen tuttu kauppiaamme Eikka sai meidän avulla hyvän harjoituksen kirjattujen kirjeiden luovutuksesta. Kirjeissä oli jokaisen oma passi ja pienen selailun jälkeen löytyi minulle L-1 ja loppuperheelle L-2 viisumi seuraavalle 5:delle vuodelle! Eli nyt tämä muutto alkaa ensimmäistä kertaa konkretisoitumaan ja alkaa itsekin uskomaan, että me olemme jälleen lähdössä.
Tämän kaiken odottelun aikana, olen alitajuntaisesti siirtänyt kaikkea muuttoon liittyvää, mutta lopulta välttämätöntä toimenpidettä. Siispä eilen Yhtiön iltapalaverien jälkeen aloin etsimään puhelinnumeroa Yhtiön USA:n matkapalveluihin, koska tyhmäähän se olisi saada tilata lentoliput meidän Suomen toimiston kautta. Onneksi puheluun vastasi oikein palveluhenkinen täti-ihminen, joka hieman jo naureskeli kun yritin tavata matkanvaraukseen tarvittavaa varauskoodia. Se meni suunnilleen näin: "T like tango, C like celsius, P like..... I don't know any English words starting with P.... NO WAIT a post office!!!". No lopulta tämä sama mukava virkailija suostui ottamaan loput matkanvaraukseen tarvittavat tiedot sähköpostilla. Miksiköhän?
Nyt on lentoliput varattuna minulle, muu perhe on kuulemma odotuslistalla. Saa nähdä matkustetaanko eri päivinä ja eri reittiä loppupeleissä.
Seuraavaksi pitäisi sitten alkaa etsimään asuntoa. Olin muutama viikko sitten työmatkalla Hillsborossa, jossa meidän toimistot sijaitsevat. Kävin katsomassa muutamaa asuntoa valmiiksi ja olemme meidän paikallista relocation agenttia pyytäneet näiden saatavuutta tiedustelemaan. Mehän päätimme, nyt ainakin aluksi asua kerrostalon tyylisissä asuntokompleksissa, mikä koostuu useista noin 6-10 asunnon puutalorakennuksista. Omakotitaloa emme ajatelleet ainakaan vielä ostaa tai vuokrata, katsotaan sitten myöhemmin kun olemme saaneet arjen Oregonissa rullaamaan. Mitään halpaa lystiä ei asuminen enää Oregonissakaan ole, sillä tuollaiset 3:en makuuhuoneen asunnot ovat kuukausivuokraltaan noin $1 800.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on Cedar Falls apartments, joka sijaitsee noin 15 minuutin päässä toimistolta, sekä noin 15 minuutin päässä Portlandin keskustasta. Lisäksi tällä alueella on hyvän arvosanan saanut "elementary school", joka määrää lapsiperheissä usein uuden asunnon sijainnin.
Cedar Falls Apartments
Käykäähän katsomassa paikkaa Google Street Viewlta ja kertokaa kommenttiosioon mielipiteitänne. Muutenkin toivomme, että tehdään kommenttikentästä interaktiivinen. Eli kysykää, vitsailkaa, haukkukaa, naurakaa tuonne kommentteihin niin on mukavampi kirjoitella ja itsekin lukea teidän mielipiteitänne.
https://goo.gl/maps/YGptVvXJkWw
-Janne
Tämän kaiken odottelun aikana, olen alitajuntaisesti siirtänyt kaikkea muuttoon liittyvää, mutta lopulta välttämätöntä toimenpidettä. Siispä eilen Yhtiön iltapalaverien jälkeen aloin etsimään puhelinnumeroa Yhtiön USA:n matkapalveluihin, koska tyhmäähän se olisi saada tilata lentoliput meidän Suomen toimiston kautta. Onneksi puheluun vastasi oikein palveluhenkinen täti-ihminen, joka hieman jo naureskeli kun yritin tavata matkanvaraukseen tarvittavaa varauskoodia. Se meni suunnilleen näin: "T like tango, C like celsius, P like..... I don't know any English words starting with P.... NO WAIT a post office!!!". No lopulta tämä sama mukava virkailija suostui ottamaan loput matkanvaraukseen tarvittavat tiedot sähköpostilla. Miksiköhän?
Nyt on lentoliput varattuna minulle, muu perhe on kuulemma odotuslistalla. Saa nähdä matkustetaanko eri päivinä ja eri reittiä loppupeleissä.
Seuraavaksi pitäisi sitten alkaa etsimään asuntoa. Olin muutama viikko sitten työmatkalla Hillsborossa, jossa meidän toimistot sijaitsevat. Kävin katsomassa muutamaa asuntoa valmiiksi ja olemme meidän paikallista relocation agenttia pyytäneet näiden saatavuutta tiedustelemaan. Mehän päätimme, nyt ainakin aluksi asua kerrostalon tyylisissä asuntokompleksissa, mikä koostuu useista noin 6-10 asunnon puutalorakennuksista. Omakotitaloa emme ajatelleet ainakaan vielä ostaa tai vuokrata, katsotaan sitten myöhemmin kun olemme saaneet arjen Oregonissa rullaamaan. Mitään halpaa lystiä ei asuminen enää Oregonissakaan ole, sillä tuollaiset 3:en makuuhuoneen asunnot ovat kuukausivuokraltaan noin $1 800.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on Cedar Falls apartments, joka sijaitsee noin 15 minuutin päässä toimistolta, sekä noin 15 minuutin päässä Portlandin keskustasta. Lisäksi tällä alueella on hyvän arvosanan saanut "elementary school", joka määrää lapsiperheissä usein uuden asunnon sijainnin.
Cedar Falls Apartments
Käykäähän katsomassa paikkaa Google Street Viewlta ja kertokaa kommenttiosioon mielipiteitänne. Muutenkin toivomme, että tehdään kommenttikentästä interaktiivinen. Eli kysykää, vitsailkaa, haukkukaa, naurakaa tuonne kommentteihin niin on mukavampi kirjoitella ja itsekin lukea teidän mielipiteitänne.
https://goo.gl/maps/YGptVvXJkWw
-Janne
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Hermostunutta odottelua
Mehän olimme viimeviikon keskiviikkona Helsingin Katajannokalla kauniissa kevätsäässä vierailemassa Yhdysvaltojen Suurlähetystössä viisumihaastattelussa. Kaikki meni ihan mukavasti, mitä nyt joku meidän perheessä oli keventänyt mukaan otettavaa paperipinoa muutaman tärkeän dokumentin verran.
Tästä alkoi viisumien odottelu. Tällä hetkellä jossakin päin maailmaa ovat meidän perheen neljä passia. Mitään keinoa minulla ei ole sanoa, että missä ne ovat ja olemmeko varmasti toimittaneet kaiken tarvittavan viisumia varten. Epätietoisuus on sangen epämukava olotila.
En tiedä aiheuttaako viivästystä se, että perheessämme muuttajia on yksi Suomalainen ja kolme Kanadalaista. Vai se, että me jouduimme lähettämään puuttuvat dokumentit myöhemmin sähköpostilla. Vai sitten se ihanuus, että loppupeleissä viisumien toimitus nojaa Suomen Postiin. Eli jos Hra. Murphy tässä pääsee jälleen pätemään niin todennäköisesti viimeiset joulukortit saapuvat meille ennen kuin kauan odotetut passit.
Muuttovalmisteluja pitäisi alkaa kuitenkin tekemään, mutta toisaalta ilman myönnettyjä viisumeja tämä ei oikein vielä tunnu järkevältä. Oman autoni sentään jo myin, mutta matkalaukkuja en ihan vielä uskalla alkaa pakkaamaan.
Jatketaan hermostunutta odottelua. Seuraavan kerran tänne kirjoittelen kun passit ovat saapuneet, oli niissä sitten viisumit tai ei.
Tästä alkoi viisumien odottelu. Tällä hetkellä jossakin päin maailmaa ovat meidän perheen neljä passia. Mitään keinoa minulla ei ole sanoa, että missä ne ovat ja olemmeko varmasti toimittaneet kaiken tarvittavan viisumia varten. Epätietoisuus on sangen epämukava olotila.
En tiedä aiheuttaako viivästystä se, että perheessämme muuttajia on yksi Suomalainen ja kolme Kanadalaista. Vai se, että me jouduimme lähettämään puuttuvat dokumentit myöhemmin sähköpostilla. Vai sitten se ihanuus, että loppupeleissä viisumien toimitus nojaa Suomen Postiin. Eli jos Hra. Murphy tässä pääsee jälleen pätemään niin todennäköisesti viimeiset joulukortit saapuvat meille ennen kuin kauan odotetut passit.
Muuttovalmisteluja pitäisi alkaa kuitenkin tekemään, mutta toisaalta ilman myönnettyjä viisumeja tämä ei oikein vielä tunnu järkevältä. Oman autoni sentään jo myin, mutta matkalaukkuja en ihan vielä uskalla alkaa pakkaamaan.
Jatketaan hermostunutta odottelua. Seuraavan kerran tänne kirjoittelen kun passit ovat saapuneet, oli niissä sitten viisumit tai ei.
torstai 16. maaliskuuta 2017
Onko tässä enää mitään järkeä?
Siitä on enemmän, kuin kymmenen vuotta. Ei osaa tarkkaan edes nopeasti sanoa, koska aika kuluu niin nopeasti, kun eletään näitä kliseisesti sanottuja "ruuhkavuosia". Mutta 2006 se oli kun lokakuussa pakkasimme kontin aurinkoisessa San Diegossa ja muutimme takaisin Suomeen. Ensimmäinen lapsi S, syntyi heti 2007 alkuvuonna ja sai seuraa veljestään J:stä, lokakuussa 2009. Arki rullaa, lapset kasvaa ja aikuiset tekevät työtä.
Niin se työ, se jonka vuoksi raahaamme itsemme joka arkiaamu suorittamaan ja jolle itse myös uhraan pitkiä tunteja istumalla keskiyöhön asti puhelinpalavereissa ympäri maailmaa. Se sama työ ottaa paljon, välillä kurittaa surkeasti, mutta samalla se avaa myös mahdollisuuksia. Nykyinen työnantajani, kutsuttakoon sitä jatkossa tässä ja tulevissa kirjoituksissa yksinkertaisesta "Yhtiöksi", aloitti YT-neuvottelut viime vuoden lopulla, jolloin myös itse olin uhan alla joutua irtisanotuksi. Yhtiö kuitenkin oli joissain laskelmissaan päätynyt kummalliseen lopputulokseen ja tarjosi minulle mahdollisuutta ottaa vastaan uusi rooli, mutta Ameriikan Yhdysvalloissa.
Meille epätyypillisen pitkän harkinnan jälkeen, siis ainakin yksi yö maltettiin nukkua, päätimme tarttua tähän tilaisuuteen. Tämä blogi siis tulee seuraamaan ja kertomaan perhe O:n melko varmasti jälleen vaiherikkaasta prosessista muuttaa elämä Yhdysvaltoihin Oregonin osavaltioon. Tarkempi paikka on Yhtiön tuotekehityskeskuksessa Portland OR lähistöllä. Koska olemme vielä erittäin varhaisessa vaiheessa tässä prosessissa ja työviisumihakemuksetkin ovat vasta vetämässä, on myös hyvin todennäköistä, että blogi jää lyhyeksi kertoen perhe O:n murskautuneista suunnitelmista muuttaa Oregoniin. Kävi niin tai näin, kokemuksia saamme jälleen varmasti.
Tällä kertaa toivon muuton olevan hieman kivuttomampi, sillä tietyt asiat ovat edelleen voimassa viime reissusta kuten amerikkalainen sosiaaliturvatunnus. Mikä olikaan mukavempaa kuin istua eri virastoissa noin +35C helteessä odottamassa, että saisi jälleen sen tietyn leiman paperiin, jotta voisi siirtyä odottamaan toiselle luukulle. Niin naiivi en ole, että uskoisin tältä välttyväni täysin. Saimme tästä jo esimakua, kun olimme eilen Helsingissä Yhdysvaltojen Suurlähetystössä viisumihaastattelussa, jossa aika kului rattoisasti seinää tuijotellen, koska kännykät oli luonnollisesti otettu turvasäilöön. Olimme myös unohtaneet ottaa mukaan vihkitodistuksen, jonka onneksi sai lähettää sähköisesti myöhemmin. Virkailija kuitenkin kysyi minulta, että koska olemmekaan menneet naimisiin ja sanotaan näin että oma veikkaukseni heitti enemmän kuin 7 vuotta oikeasta.
Tästä lähdetään, toivottavasti saamme tilaisuuden tehdä toukokuusta alkaen päivityksiä Oregonista asti ja te jaksatte näitä lukea. Tervetuloa mukaan!
Niin se työ, se jonka vuoksi raahaamme itsemme joka arkiaamu suorittamaan ja jolle itse myös uhraan pitkiä tunteja istumalla keskiyöhön asti puhelinpalavereissa ympäri maailmaa. Se sama työ ottaa paljon, välillä kurittaa surkeasti, mutta samalla se avaa myös mahdollisuuksia. Nykyinen työnantajani, kutsuttakoon sitä jatkossa tässä ja tulevissa kirjoituksissa yksinkertaisesta "Yhtiöksi", aloitti YT-neuvottelut viime vuoden lopulla, jolloin myös itse olin uhan alla joutua irtisanotuksi. Yhtiö kuitenkin oli joissain laskelmissaan päätynyt kummalliseen lopputulokseen ja tarjosi minulle mahdollisuutta ottaa vastaan uusi rooli, mutta Ameriikan Yhdysvalloissa.
Meille epätyypillisen pitkän harkinnan jälkeen, siis ainakin yksi yö maltettiin nukkua, päätimme tarttua tähän tilaisuuteen. Tämä blogi siis tulee seuraamaan ja kertomaan perhe O:n melko varmasti jälleen vaiherikkaasta prosessista muuttaa elämä Yhdysvaltoihin Oregonin osavaltioon. Tarkempi paikka on Yhtiön tuotekehityskeskuksessa Portland OR lähistöllä. Koska olemme vielä erittäin varhaisessa vaiheessa tässä prosessissa ja työviisumihakemuksetkin ovat vasta vetämässä, on myös hyvin todennäköistä, että blogi jää lyhyeksi kertoen perhe O:n murskautuneista suunnitelmista muuttaa Oregoniin. Kävi niin tai näin, kokemuksia saamme jälleen varmasti.
Lähde: http://www.moneycrashers.com/
Tällä kertaa toivon muuton olevan hieman kivuttomampi, sillä tietyt asiat ovat edelleen voimassa viime reissusta kuten amerikkalainen sosiaaliturvatunnus. Mikä olikaan mukavempaa kuin istua eri virastoissa noin +35C helteessä odottamassa, että saisi jälleen sen tietyn leiman paperiin, jotta voisi siirtyä odottamaan toiselle luukulle. Niin naiivi en ole, että uskoisin tältä välttyväni täysin. Saimme tästä jo esimakua, kun olimme eilen Helsingissä Yhdysvaltojen Suurlähetystössä viisumihaastattelussa, jossa aika kului rattoisasti seinää tuijotellen, koska kännykät oli luonnollisesti otettu turvasäilöön. Olimme myös unohtaneet ottaa mukaan vihkitodistuksen, jonka onneksi sai lähettää sähköisesti myöhemmin. Virkailija kuitenkin kysyi minulta, että koska olemmekaan menneet naimisiin ja sanotaan näin että oma veikkaukseni heitti enemmän kuin 7 vuotta oikeasta.
Tästä lähdetään, toivottavasti saamme tilaisuuden tehdä toukokuusta alkaen päivityksiä Oregonista asti ja te jaksatte näitä lukea. Tervetuloa mukaan!
-J
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)