Mehän olimme viimeviikon keskiviikkona Helsingin Katajannokalla kauniissa kevätsäässä vierailemassa Yhdysvaltojen Suurlähetystössä viisumihaastattelussa. Kaikki meni ihan mukavasti, mitä nyt joku meidän perheessä oli keventänyt mukaan otettavaa paperipinoa muutaman tärkeän dokumentin verran.
Tästä alkoi viisumien odottelu. Tällä hetkellä jossakin päin maailmaa ovat meidän perheen neljä passia. Mitään keinoa minulla ei ole sanoa, että missä ne ovat ja olemmeko varmasti toimittaneet kaiken tarvittavan viisumia varten. Epätietoisuus on sangen epämukava olotila.
En tiedä aiheuttaako viivästystä se, että perheessämme muuttajia on yksi Suomalainen ja kolme Kanadalaista. Vai se, että me jouduimme lähettämään puuttuvat dokumentit myöhemmin sähköpostilla. Vai sitten se ihanuus, että loppupeleissä viisumien toimitus nojaa Suomen Postiin. Eli jos Hra. Murphy tässä pääsee jälleen pätemään niin todennäköisesti viimeiset joulukortit saapuvat meille ennen kuin kauan odotetut passit.
Muuttovalmisteluja pitäisi alkaa kuitenkin tekemään, mutta toisaalta ilman myönnettyjä viisumeja tämä ei oikein vielä tunnu järkevältä. Oman autoni sentään jo myin, mutta matkalaukkuja en ihan vielä uskalla alkaa pakkaamaan.
Jatketaan hermostunutta odottelua. Seuraavan kerran tänne kirjoittelen kun passit ovat saapuneet, oli niissä sitten viisumit tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti