Koulu

Moikka,
Lapsilla alkoi viime viikon tiistaina vihdoin koulu. Jännitys oli melkoinen (ainakin minulla) maanantai iltana, eikä uni meinannut tulla. Vanhemman lapsemme jännitystä lievensi eräs melko mukava tapaus. Ovikellomme soi maanantaina ja oven takana olivat viereisessä talossa asuva perhe (äiti, isä ja tytär). He olivat tulleet tuomaan S:lle pipareita ja kertomaan, että heidän tyttönsä on samalla luokalla ja on S:n kaverina ekana päivänä koulussa ja auttaa jos tarvetta on. Oli ihana nähdä, kuinka tyttäremme kasvoille tuli iso hymy ja hän huokaisi helpottuneena.

Tiistaina sitten lähdimme koko perheen voimin koululle. Lapset kerääntyivät saliin ja sieltä he sitten lähtivät opettajien johdolla omiin luokkiinsa. Kyllä me vähän ihmetellen katselimme Jannen kanssa toisiamme, kun molemmat lapsemme lähtivät reippaasti kohti omia luokkiaan. Olimme varautuneet siihen, että jompi kumpi lyö liinat kiinni, eikä suostu lähtemään. Ehkä neljän kuukauden kesäloma oli tehnyt tehtävänsä ja lapset olivat enemmän kuin valmiita kouluun!

Lapsemme käyvät julkista alakoulua. Koulussa on luokat eskari-6. Oppilaita on yhteensä noin 450. Luokat ovat melko isoja. Nuoremman lapsemme luokalla (2. luokka) on 26 oppilasta ja vanhemman luokalla (5. luokka) 32 oppilasta. Täällä luokka-aste määräytyy sen mukaan onko syntynyt ennen vai jälkeen syyskuun ensimmäisen päivän (alkuvuotiset aloittavat koulun vuotta aiemmin kuin Suomessa). Tästä syystä vanhempi lapsemme hyppäsi yhden luokka-asteen yli tänne muuttaessamme. Onneksi nuorempi lapsemme on loppuvuotinen, joten hänen ei tarvinnut siirtyä ykköseltä kolmoselle.

Lastemme koulun toimintakulttuurissa korostuu positiiviseen toimintaan kannustaminen.  Koulussa on käytössä positiivisen palautteen järjestelmä. Vähän samanlainen kuin Suomessa joissain koulussa käytössä oleva Prokoulu-toimintamalli. Tämä on omasta mielestäni loistava toimintamalli! Olen käynyt muutamassa koulutuksessa, jossa tätä toimintamallia on käyty läpi ja koen sen olevan tehokas systeemi. Ideana on, että lapset saavat toivotunlaisesta käytöksestä positiivista palautetta. Naapurin poika tuli viime viikolla kertomaan minulle ylpeänä, että oli jo saanut ensimmäisen positiivisen palautelapun 😊

Toisena päivänä lapset menivät jo rohkeasti bussilla kouluun. Bussi hakee tuosta asuntokompleksimme pääsisäänkäynnin luota kello 6.58. Koulu alkaa 7.45. Eli kello pärähtää aamulla kuudelta. Viime perjantaina näimme jo melkein myöhästymisen bussista. Pieni tyttö juoksi toinen lenkkari jalassa ja toinen kädessä bussiin ehtien siihen juuri ja juuri. Koulu loppuu 14.05 paitsi keskiviikkoisin, jolloin se päättyy jo 13.35. Päivät ovat joka luokka-asteella yhtä pitkiä. Ei ihme, että viime viikolla eskarilainen nukahti bussissa tyttömme viereen. Bussikuski sitten kävi herättelemässä hänet, kun bussi tuli tähän meidän pysäkille.

Koulupäivien pituuden lisäksi toinen isompi ero lukujärjestyksissä Suomeen verrattuna on se, että taito- ja taideaineita on hyvin niukasti lukujärjestyksessä. Molemmilla lapsillamme on 2x30 minuuttia liikuntaa viikossa. Samoin musiikkia on 2x30minuuttia. Kuvaamataitoa ei ole lukkareissa ollenkaan. Lapset totesivatkin, ettei liikuntatunneilla pahemmin ehdi tekemään muuta kuin menemään jonoon....

Toinen asia mitä lapsemme ovat kovasti kummastelleet ovat monenlaiset eväät, joita lapsilla on. Kuulemma (?) melkein kaikilla on pieni sipsipussi eväslaukussa tai joku muu kiva herkku. Ja juomaksi suurimmalla osalla, jotka tuovat omat eväät, on pillimehu. Ja erityistä kummastusta on herättänyt koulusta ostettava ruoka. Viime viikolla listalla oli mm. kananugetit, juustopitsa, hampurilainen jne. Tähän asti lapsemme ovat olleet tyytyväisiä eväisiin, jotka olen laittanut heille. Heillä on ollut eväänä mm. makaroonilaatikkoa, nuudeleita & kanaa. Ja herkkuna viinirypäleitä tai kuivattuja banaanilastuja.

Opiskelut eivät ole vielä lähteneet kunnolla käyntiin. S:llä oli ollut matikan lähtötasotesti. Siinä pulmaa oli aiheuttaneet erilaiset matemaattiset symbolit (esim. jakolaskusymboli on erilainen kuin Suomessa). Samoin matemaattiset sanat olivat olleet haastavia. Ilmeisesti S ymmärtää melko hyvin mitä tunneilla puhutaan ja hän myös itse puhuu jo koulussa englantia. Nuorempi lapsemme käyttää kuulemma sujuvasti google-kääntäjää. Ja on hänkin jo jotain oppinut. Perjantaina hän tilasi sujuvasti itselleen juoman ravintolassa. "One coke, please" tuli niin pontevasti!

Ilmeisesti lastemme englannin kielen taidot on testattu myös. S totesi, että osasi muutamia kohtia ihan kivasti. J totesi ettei osannut mitään.

-S